Olen törmännyt netissä muutaman kerrankin keskusteluun, jossa mietittiin ”voiko pianon maalata?”. 60- ja 70-lukujen pianojen tyypillinen väritys onkin yleensä puun värinen pinta, ja vielä hieman kirjava sellainen, joka nykyään ei ole kovin suosittu. Valkoinen ja musta tuntuvatkin olevan nykyään suosituimpia värejä.

Käytettyjä pianoja on tällä hetkellä niin paljon tarjolla, että ainakin helpompi tapa on vaihtaa oma piano toiseen, halutun väriseen pianoon. Tietenkin niitä eniten haluttuja – valkoisia, on vähemmän tarjolla, ja samanlaisista pianoista valkoinen on hieman kalliimpi.

Jos ajattelit siis kuitenkin lähteä pianonmaalausprojektiin, kannattaa etukäteen huomioida, että työhön kuluu melko paljon aikaa. Hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi joutuu myös näkemään aika paljon vaivaa. Olisi myös hyvä olla vähän kokemusta maalaamisesta, tai jos ei ole, tee ensin harjoitusprojekti jollain toisella esineellä.

Mistä aloittaa?

Piano kannattaa purkaa niin osiin, että kaikki kannet ja koskettimet on irroitettu. Myös saranat kannattaa ruuvata irti hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi ja että ne toimivat myös maalauksen jälkeen. Irrallisia osia on helpompi maalata pöydän päällä kuin niin, että osat ovat pianossa kiinni. Ylä- ja alakannen irroittamisen jälkeen, irroita kosketinkansi ja koskettimien päällä oleva kynsilista. Kynsilista on kiinni kahdella ruuvilla. Tämän jälkeen voit irroittaa koskettimet, jolloin koskettimien edessä olevan lukkolistan ja sivuilla olevien klossien maalaaminen on helpompaa.

Koskettimet irtoavat nostamalla niitä varovasti ylöspäin keskellä olevan vaakanastan kohdalta. Älä nosta koskettimen etureunasta, ettei kosketin mene poikki, tai kosketinpinta irtoa. Matalissa pianoissa tämä on vähän hankalampaa, korkeissa helpompaa korkean pilottiruuvin ansioista. Pidä koskettimet oikeassa järjestyksessä, jos niihin ei tehtaalla ole merkitty numeroita. Suojaa myös huolellisesti kielet, viritystapit ja koneisto, jos jätät koneiston paikoilleen. Tippakin maalia kielissä pilaa äänen lopullisesti, ja tähän auttaa vain kielten kallis vaihtaminen.

Pieni lisähuomautus: Jos poistit koskettimet ja ajattelit imuroida koskettimien alta, älä imuroi ohuita punaisia vaakalappuja ja vihreitä paksuja painumalappuja. Niiden alla on paperisia korkeudensäätölappuja ja jos nämä kaikki ovat imurin pussissa, on katastrofin ainekset kasassa. Huomautus pianon kansista: Kansien kulmat ovat mahdottoman herkkiä murtumaan. Varo siis kolhimasta niitä. Paras paikka kansille onkin lattialla, tai pystyssä seinää vasten niin, etteivät ne pääse kaatumaan.

Nimen omaan koskettimien päällä olevan kynsilistan irroitus on tärkeää. Ne osat, mitä et irroita, maali usein ”liimaa” yhteen. Yleinen vika pianossa on koskettimien jumittaminen, ja lista pitää irroittaa, jotta koskettimia päästään välystämään. Jos osat on maalattu yhteen, repii osien irroittaminen näiltä kohden maalit ikävästi irti. Huomioi myös etukäteen, että esimerkiksi pianon sokkelin maalaaminen pedaalien ympäriltä voi olla melko hankalaa, jos pedaaleja ei irroita kokonaan. Voit koittaa myös kiilata pedaalit ala-asentoon, jos se helpottaisi maalausta.

Harjoitus tai koemaalaus

Vanha pinta kannattaa myös puhdistaa huolellisesti, niin kuin muutenkin maalattaessa. Jos pinnassa on rasvaa tai epäpuhtauksia, hilseilee uusi maalipinta ajan kuluessa irti. Irroita sitten esimerkiksi pianon alakansi ja tee koemaalaus alakannen sisäpuolelle, jos siis sisäpuolen pintakäsittely on samanlainen, kuin päälipuolella. Näin saat selville, minkälaisen pinnan saat aikaiseksi.

On eri asia, onko pianon alkuperäinen pinta täysin kiiltävä ja tasainen, vai puuviilu, jossa on suurennuslasilla katsottaessa, tarkoituksen mukaisia pieniä koloja. Eri maalit näyttäytyvät eri lailla riippuen alkuperäisestä pinnasta. Jos alkuperäinen pinta on ohut puuviilu, kannattaa myös huolehtia, ettei maali kastele viiluja ja irroita viiluja pianon pinnasta. Mattapinnan tekeminen on varmasti helpompaa kuin kiiltävän. Kiiltävässä näkyvät helposti pintakäsittelyn virheet, kun matta antaa pienet epätasaisuudet helpommin anteeksi.

Ohuita kerroksia

Parhaimman pinnan saat varmasti maalaamalla ohuita kerroksia, antamalla niiden kuivua kunnolla niin kuin maalipurkin kyljessä ohjeistetaan ja hiomalla epätasaisuudet maalikerrosten välillä. Ota huomioon, että ne osat, jotka tulevat pianon kylkien väliin, tulee maalauksen jälkeen mahtua sinne edelleen. Tilaa on yleensä niukasti, ja paksu maalikerros hankaloittaa pianon kasausta ja pahimmassa tapauksessa raapii juuri maalatun pinnan naarmuille. Kun osat on maalattu, anna niiden kuivua niin pitkään, että ne eivät varmasti enää kasauksen jälkeen tartu toisiinsa kiinni. Kun olet varma siitä, että maali on riittävän kuivaa, odota vielä yksi vuorokausi.

Mitä maalia voin käyttää?

Tähän asiaan tarvitaan maalauksen ammattilaisen neuvoja. Pianoissa on käytetty paljon erilaisia pintoja, ja maaleissa on paljon vaihtoehtoja. Ehkä maalikaupan myyjä osaisi antaa tähän jotain vinkkejä.

Vaikuttaako maalaaminen pianon ääneen?

Kysymykseen oli jollain palstalla vitsikkäästi kommentoitu näin: ”Maalaa siniseksi, niin johan irtoaa blues!”. Kysymys on siis aika yleinen, mutta vastaus yksinkertainen: ei vaikuta. Pianon ääni muodostuu vasaroista (koneistossa), kielistä ja kaikupohjasta, ääneen vaikuttaa myös pianon rakenteen suunnittelu. Vasaran nupit ovat prässättyä lampaanvillaa, kaikupohja kuusipuulautaa eli luonnollisia materiaaleja, jonka takia soundi vaihtelee eri pianoissa.

Pianon kyljet ja kannet kasataan pianon ”tekniikan” päälle, soundin muodostuminen tapahtuu ”kaapin” sisäpuolella. Tottakai, niinkuin pianon runkokin, kaappikin resonoi tai värähtelee pianon kielten ja kaikupohjan soimisen johdosta, mutta maalauksesta johtuvaa äänen muutosta tuskin pystyy millään havaitsemaan.